Viisi väitettä kuumasta Pinterestistä
Kuvien keräämiseen ja järjestelyyn painottuva palvelu kerää noin 10 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa. Olen käyttänyt palvelua reilun puoli vuotta, ja se on toiminut täydellisenä silmäkarkkina ja sisustuspornona. Kymmenvuotiaana keräsin näyttelijöiden ja bändien kuvia mummilan Apu-lehdistä ja viikkorahoilla ostamistani Suosikeista ja Bravo-lehdistä. En ymmärtänyt saksalaisesta Bravosta mitään, mutta sen kuvat olivat upeita. Leikekirjani ovat tallella. Minulla on myös äitini leikekirja, johon on kerätty kuvia tv-kuuluttajista, Beatlesista, Tohtori Kildaresta ja muista kuuluisuuksista.
Nyt meillä on Pinterest: sydämeltämme pikkutyttöjen palvelu, jossa jatkamme haaveiluamme kodin sisustuksen, esineiden, voimalauseiden, käsitöiden ja ruokien parissa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.
Pinterestissä on useita käyttäjiä, joilla ei ole mitään sisältöä palvelussa. Olen kuullut monen tuskastelevan, mitä ihmettä palvelussa pitäisi oikein tehdä. Jotenkin veikeä tilanne.
Internetissä on siis edelleen merkitystä sillä, milloin olemme liittyneet johonkin palveluun. JOS siitä tulee joskus jotain isoa, voimme lisätä internetuskottavuuttamme sanomalla "Oi, olen ollut siellä jo aika pitkään". Itsekin kiirehdin kirjoittamaan olleeni siellä jo ennen massapöhinää...
Itse asiassa, mikseivät kaikki some-palvelut näytä käyttäjän profiilitiedoissa, milloin käyttäjä on palveluun ensimmäisen kerran kirjautunut? Sillä tuntuu olevan arvoa.
Yritän avata Pinterestiä viiden väitteen avulla, jotka ovat keksimiäni tai kasaamiani huomioita muista kirjoituksista.
1. Pinterest on kupla. Se on tyttöjen ja naisten haaveilupalvelu, joka korvaa lapsuuden leikekirjat nykyajan digitaalisilla mahdollisuuksilla. Se suututtaa niitä, joita keräily ei kiinnosta, mutta jotka haluavat olla osa pöhinää. Palvelu unohtuu kohta, väitetään.
2. Pinterest kehottaa rikkomaan tekijänoikeuslakia. Business Insider kirjoitti, että Pinterest on ehkä laittomin nettipalvelu tähän asti, Napsteriakin laittomampi. Pinterest toimii netin "omien" tekijänoikeuksien mukaan, jolloin riittää, että kuvan alkuperään on liitetty linkki. Tällä ei kuitenkaan ole tekijänoikeuslain kanssa mitään tekemistä. Aiheesta kirjoitti mm. YleX.
3. R.I.P. Facebook. Pinterest voittaa monipuolisuudellaan ja avoimuudellaan Facebookin. Tyttöjen leikekirja muuttuu käyttäjiensä mukana kirjojen suosittelupalveluksi, tiedotusvälineiden koostamis- ja yhteistyöalustaksi, käyttöliittymägurujen bencmarklistauksiksi ja historian taltiointipalveluksi.
4. Pinterestistä tulee kuratointipalveluiden ykkönen. Kaikki arvostetut tiedotusvälineet alkavat toimia siellä aktiivisesti, koska se tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet sisältöjen esittämiseen ja sieltä löytyy uusia yleisöjä. Al Jazeera näyttää jälleen esimerkkiä mm. Crowdsourced News -boardillaan.
5. Pinterest on loistava alusta mielikuvan kiillotukseen. Yritykset voivat tavoittaa uutta yleisöä ja kiillottaa julkisuuskuvaansa Pinterestissä. Mielikuvamainontaan liittyy myös identiteetin vahvistaminen. Palvelussa toimivat jo ainakin U.S. Army ja Unicef.
Huomaan taas olevani tilanteessa, jossa joudun miettimään, pidänkö Pinterestin henkilökohtaisena ja harrastuspainotteisena vai tuleeko siitä työvälineeni ja pystynkö toimimaan palvelussa molemmilla motiiveilla.
Lopuksi vielä vertailukuva Usan ja Britannian käyttäjien kesken, joka todistaa palvelun naisvaltaisuutta, vapaaaikavetoisuutta ja voimakasta kasvua. Brittien palvelukäytöstä olen tunnistavinani palvelun yleisemmän kehistyssuunnan.
Päivä jolloin internet puolustautui SOPAa vastaan
Myös Google vastusti näkyvästi lakiesitystä peittämällä logonsa ja linkittämällä lakiesitystä vastustavaan adressiin.
Facebookin isä Mark Zuckerberg vastusti Facebook-päivityksessään lakiesitystä jyrkästi.
Internetin isän Tim Berners-Leen kanta lakiesitykseen tuli myös selväksi: "US government plan to censor the internet violates human rights".
Palveluiden ja niiden ylläpitäjien protestilla tuntui olevan suoraa vaikutusta. Osa lakiesitystä tukeneista senaattoreista käänsi takkinsa ja siirtyi vastustajien leiriin.
SOPA tulee sanoista Stop Online Piracy Act ja PIPA = Protect Intellectual Property Act. Lakiesityksillä pyritään estämään nettipiratismi ja sillä on Usassa vankka musiikki- ja elokuvateollisuuden tuki. Vastustajien mukaan esitys rajoittaa sananvapautta.
Pimentymisen jälkeisenä päivänä Wikipedia halusi vielä muistuttaa käyttäjiään sivuston ylälaitaan kirjoittamallaan bannerilla.
Linnan juhlista tuli hetkeksi Twitter-ilmiö
Linnan juhlat, tuo ainoita miljoonayleisojä television äärelle kokoava tv-ohjelma, onnistui tänä iltana (6.12.11) pääsemään maailman kommentoiduimpien Twitter-ilmiöiden joukkoon.
Viime vuonna, kun Yle lanseerasi mahdollisuuden kommentoida #linnanjuhlat-kanavalla Twitterissä lähetyksen tapahtumia näyttäen tviitit suorassa lähetyksessä Teksti-tv:n 398-sivun avulla (hillitön idea!), oli keskustelu melko rauhallista. Nyt tviitit vilisivät #linnanjuhlat-kanavalla ihan toiseen tyyliin.Vuodessa on silmämääräisesti tapahtunut paljon! Porukkaa on täytynyt virrata Twitteriin tai sitten sen käyttöön on totuttu.
Seurasin tviittejä itse Tweetdekillä ja ilokseni #linnanjuhlat vilkkui melkein koko ajan todella kiivaasti. Sitä oli ajoittain jopa vaikea seurata, koska tviittejä tuli niin vuolaasti. Erityisesti Rovion Peter Vesterbackan kättelyvuoroontulo innosti ihmisiä, koska hänen vaimollaan oli Angry birds -aiheinen juhla-asu.
Linnasta suoraan emme saaneet tänäkään vuonna erityisen monta tviittiä. Viime vuonna huomasin vain kansanedustaja Jyrki Kasvin, tänä vuonna hänen seuraansa liittyi Rovion Peter Vesterbacka. Ehkä oli muitakin, mutta he jäivät haravani ulkopuolelle.
Perus #linnanjuhlat-kanavan lisäksi oli perustettu #linnanjuhlat_kuka, joka haki vielä muotoaan ja yleisöään, mutta voisin kuvitella, että ensi vuonna yhteisöllinen vieraiden tunnistus on jo aivan uudella tasolla. @HeikkiUusitalo jopa ennusti, että "ehkä tulevien vuosien lähetyksissä ei tarvita selostajia lainkaan, vaan tunnistukset ja arviot hoituvat puhtaasti somessa".
Illan päätteksi Yle kertoi, että tviittejä kertyi yhteensä 1469. Ne ovat luettavissa Linnan juhlat -sivustolta.
Sosiaalinen lukeminen tulee
Nyt kun Facebookiin voi saada tiedon, mitä elokuvia ystävät ovat verkosta vuokranneet ja mitä he ovat elokuvasta pitäneet, kohta saman tiedon saa myös luetuista kirjoista.
Miltä tuntuu ajatus, että samalla kun luet, tiedät, ketkä muut lukevat samaa kirjaa juuri samalla hetkellä. Entä haluaisitko tietää, miten muut ovat kommentoineet lukemasi kirjan eri lukuja? Voit tietysti myös jo etukäteen katsoa, mitä kirjan eri kohdista ollaan mieltä. Voit jopa jättää kirjan lukematta muodostaen mielipiteesi muiden kommenteista. Kätevää. Täysin loogista copy-paste-sukupolvelle. Ei ihme, että Kalustejätti Ikeakin suunnittelee kirjahyllynsä uusiksi, kun ihmiset eivät enää säilytä kirjoja hyllyissä.
Saakohan sosiaalinen lukeminen meidät lukemaan enemmän? Lukemiseen saattaa kannustaa se, että siitä voi kertoa muille niin helposti, ja ikään kuin ei olisi kertonutkaan, kun viestit lähetetään automaattisesti sovelluksesta. Samaan tapaan kuin nyt voi jakaa juoksulenkkinsä. Tämä on sitä nykyajan vaatimattomuutta(?).
Jossain vaiheessa tuntui siltä, että joka toinen Fb-kaverini juoksenteli vähintään kympin iltaisin. Juoksivatkohan he yhtä paljon ennen Facebookia ja Twitteriä? Minua ainakin motivoi juoksemaan se, että saatoin kertoa urotyöstäni julkisesti. Sittemmin olen lopettanut sen. Valitettavasti.
Facebookin pari päivää sitten julkaistun uudistuksen myötä esiteltiin myös uusi sosiaalisen lukemisen mahdollistava Kobo-applikaatio, joka on yhteydessä Facebookiin uuden Open Graphin avulla.
Itse en ole vielä sosiaalista lukemista kokeillut. En ole vielä tottunut digilukemiseen. Pidän niin paljon oikeista kirjoista, ja kirjan piteleminen on jotenkin tunnelmallisempaa kuin sähköisen laitteen sylittely.
Sosiaalisessa lukemisessa houkuttaa kyllä kovasti muiden kommentit, ehkä tämä mahdollisuus saa minutkin pikku hiljaa siirtymään sähköiseen lukemiseen. Tai sitten ei. Vielä.
Facebook teki sen taas!
Timeline-profiilia kuvataan mullistavaksi, Facebookin perustaja Mark Zuckerberg kertoi viime yönä F8-konferenssissa sen olevan "A new way to express who you are." Suomeksi Facebookin uudistusta kuvaa mm. nettiguru Tuija Aalto Yle Uutistisissa otsikolla "Facebook uudistuu, oletko valmis?"
Timeline on näyttävä, ensimmäistä kertaa todella tunnen Facebookin vajaa tuhatpäisen (arvio) koodariporukan voiman. Tähän on muuten käytetty tunteja! Tuntuu jotenkin imartelevalta, että joku on nähnyt näin paljon vaivaa minun historiani näkyväksi tekemiseksi. Voiko tästä olla tykkäämättä, kun tämä koskee näin voimakkaasti minua? Ovela juoni.
Huvittavaa uudistuksen jälkeisissä kommenteissa on se, että tietenkin suurin osa ihmisistä näyttää olevan ensisijaisesti peloissaan yksityisyyden suojastaan, ja heti kun se on turvattu, voidaan alkaa keskittyä johonkin uuteen ja ihmeelliseen. Moni FB-kaverini on jo pyytänyt seuraavaa: "
Edellisen blogini jälkeen kävin FB-piirissäni keskustelua kontrollin tunteesta. FB vie sen uudistuksillaan, ja se pännii. Nyt se on taas tehty, lattiaa allani on täräytetty. Auttaisi, jos joku piirtäisi punaisen pallon niihin kohtiin, joita on muutettu, ja antaisi minulle mahdollisuuden valita niiden kohdalla erikseen, otanko uudistuksen käyttöön vai en. Mutta ei, taas mennään, kaikki muuttuu, ja minä menen virran mukana, koska viihdyn Facebookissa liian hyvin.
Alati kehittyvä Facebook
Huomaan olevani jo vähän hermostunut Facebookin jatkuvaan kehitykseen. Minulle on tullut jo useamman kerran tunne, että heidän pitäisi kysyä minulta lupa tai edes mielipide, haluanko uusia asetuksia tai ominaisuuksia käyttöön. Elämässä on muutakin kuin seurata koko ajan, miten Facebookin yksityisyydensuoja- tmv. asetukset muuttuvat. Haluaisin vain käyttää palvelua, en vahtia.
Eilen huomasin taas uuden ominaisuuden "Henkilöt, joiden päivitykset voisit tilata". En minä halua tilata Facebookissa mitään. Tänäänkin minulle on tarjottu koko päivän Facebookin CTO:n Bret Taylorin päivityksiä. Mitä tapahtui, tuliko Twitter Facebookiin? En halua. Minulle Facebook ja Twitter toimivat eri tarkoituksiin, en halua sotkua.
Eniten minua ehkä risoo se, että tiedän käyttäväni ihan onnessani ominaisuutta kahden kuukauden päästä. Tai ollaan realistisia, kahden viikon päästä.
Internet mainittu – ajatuksia Media & Message -tapahtuman jäljiltä
Osallistuin Satu ry:n järjestämään Media & Messageen viimeksi 2004, koska en ole internetihmisenä nähnyt läsnäoloani tarpeelliseksi viime vuosina. Tänä vuonna lähdin mukaan ja huomasin ilokseni, että tapahtumassa puhuttiin jo netistä ja joissain puheenvuoroissa jopa ounasteltiin sen muuttavan tuotantoyhtiöiden tarjontaa. Mainittiin sekin, että ohjelmien lähetysaikoja eli tv-kaavioita pitäisi miettiä siltä kannalta, että erityisesti nuorten median käyttö on muuttunut.
Vuoden 2004 "murrostunnelmista" oli päästy hieman eteenpäin. Kaikilla suurilla mediataloilla on vakiintunutta, laadukastakin internettoimintaa, jota yhtiöiden strategiat tukevat ja jota kunnianhimoisesti edistetään, ainakin netti-tv:n muodossa. Muusta internettoiminnasta ei oikein osattu puhua. 360-astetta näyttäytyi jollain kalvoilla, mutta ideoita sen edistämiseksi en kuullut. Enkä voi tunnustaa inspiroituneeni erityisesti yhdestäkään puhujasta.
Tapahtuma on silti hyvä. Siellä on mahdollista tavata maan johtavia tuotantoyhtiöitä ja mediavaikuttajia ja arvioida tv-toiminnan tilaa. Naantalin merellisessä ympäristössä ihmisillä tuntui olevan kerrankin aikaa vaihtaa ajatuksia. Tapasin Elokuvasäätiön Irina Krohnin illallispöydässä ja olen varsin iloinen, että näin pääsi käymään. Pohdimme elokuvan mahdollisuuksia netissä: millä tavalla sosiaalinen media tai internetin tukema mediakäyttö vaikuttaa elokuvien kulutukseen ja miten elokuvia pitäisi jatkossa kuluttaa ja tarjota esille. Tähän aiheeseen varmasti vielä palataan, useillakin foorumeilla.
Vuoden 2004 jälkeen internetissä on tapahtunut paljon. Ihan hirveästi, itseasiassa. Samoin mediankäytössä. Mietin puheita kuunnellessani, milloin television tekijät ymmärtävät, että ei ole mielipide vaan tosiassa, että ohjelmien tulevaisuus on internetissä. Ja näitä asioita pitäisi yhdessä pohtia jo nyt eikä vasta sitten, kun tilanne on sylissä. Sanomien Anu Nissinen esitys oli virkistävä poikkeus. Sanomien on, tv-markkinoiden uutena tulokkaana, tunnustettava, että yleisön huomio jakaantuu yhä useamman medialähteen kesken, mikä on huomioitava sekä sisällöntuotannossa että budjeteissa. Sanomilla tunnuttiin odottavan kovasti erilaisten padien (lue: sormitietokone) suosiota.
Media & Messagen sivuilta voi katsoa puheenvuorot jälkeen päin. Tutustu esityksiin ja muodosta oma mielipiteesi.
Kuuminta hottia juuri nyt
Vähän aikaa on jo tuntunut, että nettipalveluiden kehityksessä ei ole tällä hetkellä mitään uutta suurta yksittäistä trendiä tai suunnan näyttäjää.
Kuumimmat yritykset Google, Apple ja Facebook ovat jo jonkin aikaa näyttäneet tietä, ja mikäli asiaa katsotaan koodareiden liikkeiden perusteella, voidaan menestyneiden listalle lisätä mukaan Linkedin.
Google on onnistunut rakentamaan menestyvien palveluiden lisäksi yrityskulttuurin, jota benchmarkataan ympäri maailman. Applen tunnusmerkki on saumaton ekosysteemi, jonka osia onnistutaan kerta toisensa jälkeen lanseeraamaan hurmoksellisissa tilaisuuksissa kaljun, poolopaitaisen kuninkaan avulla. Merkille pantavaa on, että Applen kurssi laskee aina, kun toimitusjohtaja Steve Jobsin terveydentilasta tulee epäilyjä. Hurja juttu, kiva seurata sivusta. En osaisi tehdä perässä.
Facebookin kehityssuuntia olen haistellut jo pitemmän aikaa. Näyttäisi siltä, että sen tavoite on olla kaikkialla, kaiken alustana. Aluksi luulin, että se profiloituisi palveluna toimimaan fokusoidummin.
Joku kirjoitti lähiaikoina, että jos mainitsisimme shampanjasta puhuessamme aina Dom Perignonin, tarkoitusperiämme epäiltäisiin, mutta Facebookin mainitseminen on sen sijaan jo luontevaa. (Linkittäkää joku kommentteihin, jos muistatte missä tämä oli.)
Shampanjassa on vain se ero, että samaa ainetta saa eri brändeillä. Toista Facebookia ei ole. Mikäli kuittaamme asian mainitsemalla sosiaalisen median, jää todella epäselväksi, jos on tarkoitettu jotain tiettyä palvelua. Ranskassa oltiin viime viikolla (tyhmän)rohkeita ja kiellettiin Facebookin mainitseminen tv:ssä ja radiossa, paitsi jos uutinen koskee Facebook-yritystä.
Ainakin yhden suuren ilmiön Facebook, tai kavereiden kesken Fese, Feibu tai Fäsäri, on tuonut, ja se on jakaminen. Jakaminen, joka on muotoiltu nerokkaasti tykkäämisenä. Jakaminen tuo win-win-tilanteen sekä Facebookille että palvelulle, joka ominaisuuden sivuilleen laittaa: Facebook saa näkyvyyttä, ja palvelu saa sisältönsä liikkeelle linkin muodossa, ja saattaa näin tavoittaa sellaisia yleisöjä, joita ei omassa palvelussaan normaalisti tavoita. Kätevää.
Facebook on levinnyt muillakin tavoilla laajalle esim. moniin palveluihin voi kirjautua Facebook-tunnuksilla ja Facebookin kommentoinnin voi liittää omille sivuilleen.
Tämän viikon maanantaina suomalainen nuorten yhteisöpalvelu IRC-Galleria lähti jakamisen tielle ja lanseerasi yhteistyössä Ylen Summerin kanssa sisältölinkkien jakamiseen tarkoitetun napin. Mielenkiintoista nähdä, millä tavalla IRC-Galleria kehittyy jatkossa, irrottauduttuaan Sulakkeesta, omana itsenäisenä yrityksenä. Onnea vaan matkaan!
Eduskuntavaalien jälkeisiä ajatuksia puolueiden nettiläsnäolosta
Vaalien jälkeinen hämmennys jatkuu vielä pitkään. Ainakin minun päässäni. Ja tulevien hallitusneuvottelujen myötä vähän kaikkialla.
Vertailin vaalien alla eri puolueiden verkkoläsnäoloa, ja nopeasti oli vedettävissä johtopäätös, että kokoomuksen panostukset olivat aivan eri luokkaa kuin muiden. Kokoomuksella oli omien puoluesivujen ja ehdokassivujen lisäksi erillinen kampanjasivusto ja aktiivinen läsnäolo niin Twitterissä, Youtubessa (yhteensä neljä eri kanavaa) kuin Facebookissakin. Kokoomuksella tuntui olevan myös laajin hakusanamainontapanostus, sanarelevanssien määrällä laskettuna. Muutamalla muulla puolueella hakusanamainontaa oli ostettu vain puolueen nimellä, jos ollenkaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kokoomus taisi tietää, mitä tekee, koska kyllä myyjät myyvät, mutta on osattava myös ostaa. Kokoomus osasi.
Avasin tänään ensimmäisen kerran perussuomalaisten virallisen kotisivun. Se oli visuaalisesti, rakenteellisesti ja sisällöllisesti sellainen kuin kuvittelinkin, siten tasapainossa puolueen mielikuvan kanssa. Ei siis liian trendikäs tahi hipsterimäisen kosiskeleva. Sivusto on tavallinen, ja siellä on selkeästi uutisia ja tiedotteita. Erikoisherkkuna bannerilinkki (kuinkas muuten!) puolueen puheenjohtajan Timo Soinin Plokiin. Tulee mieleen Etelä-Savon Sanomat viiden vuoden takaa. Erityisesti ilahdutti heti alussa piipahtava mainosikkuna: "Murra vanhojen puolueiden ylivalta".
Perussuomalaiset keskittävät nettiläsnäolonsa puolueen sivuille. Facebookista heidät löytää myös, mutta muilla sosiaalisen median tunnetuilla alustoilla he näkyvät ja kuuluvat lähinnä muiden toimesta. Ja siihen voi luottaa, että näkyvät! Timo Soinin voittoisasta puheesta vaali-iltana puolueväelle on tehty jo useita remixejä ja klipityksiä. Omat suosikkini ovat "Timo Soinin 2kg jytky" ja Star Warsin Jabba The Hutin suuhun synkatut "Tuli iso jytky" ja "Tänään on tilipäivä".
Verkko on kaikkien julkaisualusta, eikä sen sisältöjä voi kontroloida. Oli perussuomalaisten verkkostrategia mikä tahansa, he joka tapauksessa näkyvät verkossa ja puhuttavat paljon - eikä vähiten Hommafoorumissa tai sen takia. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta -sanonta tuntui pitävän näissäkin vaaleissa sinänsä paikkansa, kun eduskuntaan nousi niin moni julkisuuden henkilö, mutta mikäli perussuomalaiset eivät ota verkkoa paremmin haltuunsa, epäilen, että syntyy kahtiajako, joka ei ole perussuomalaisille hyväksi.
Tanja
Kielteinen some-keskustelu tv:ssä herätti kiukkua somessa
Osallistuin eilen A2:sen Netti-iltaan 17 muun keskustelijan kanssa. Keskustelijoita oli sekalaisesti netin ja somen ammattilaisista sosiaalisen median vastustajiin. Tunsin tv-formaatin etukäteen, joten tiesin, että vastakkainasettelua haetaan ja keskusteluun halutaan väriä. Ennen lähetystä meitä kehotettiin ottamaan puheenvuoroja, ei vain odottamaan niitä.
Lähetyksen alla oli kisajuhlan tuntua; kotikatsomoissa tunnuttiin valmistautuvan alkavaan lähetykseen läppärein ja kännyköin. Eiköhän siellä popcornitkin jo olleet valmiina. Televisiottomia/nettikansaa varten oli järjestetty Areenaan suora lähetys. Tosin jo ennen lähetystä tunnelma ainakin Twitterissä oli pelokas: tuleeko tästä yhtä kauhea paketti kuin homoillasta tmv.
En pystynyt lähetyksen aikana seuraamaan nettiä. Kysyimme siihen kyllä lupaa, mutta se olisi kuulemma häirinnyt keskittymistä keskusteluun ja näyttänyt oudolta. Minusta selitys oli pätevä, olisi pitänyt kysyä asiaa ajoissa, jolloin se olisi voitu ottaa osaksi ohjelmankulkua. Ja onhan se myönnettävä, häiritseehän se ajoittain keskittymistä.
Illan tunnelmiin voi palata katsomalla lähetyksen Areenasta.
Netti-illan keskustelua ja sen ympärillä syntynyttä kirjoittelua on ruodittu mainittujen lisäksi seuraavissa blogeissa:
Tuija Aalto: Tapaus #A2ilta - TV-ohjelman digitaaliset kerrokset ja pitkä häntä
Mattias Erkkilä: Se viimeinen #a2ilta-kommentti
Edit 31.3.11:
Haluan ehdottomasti lisätä vielä unohtamani Lehden artikkelin Internet löytyi kuolleena Tampereelta.
Edit 20.10.11:
Lähetyksen voi katsoa kokonaisuudessaan Ylen Elävästä arkistosta.
Tanja
